Oireet ja ongelmat

Uupumus

Uupumus voi esiintyä jatkuvana, jo aamupäivisin normaalin yöunen jälkeen, tai yhtäkkiä päivän aikana. Illan suussa uupumuksesta kärsivät tuntevat olevansa ihan lopussa.

Uupumuksen taustalla saattaa piillä sairauksia, mutta niitä esiintyy harvemmin. Pitkään jatkuneen uupumuksen kanssa on mentävä lääkärin vastaanotolle.

Ruokavalio voi olla osasyyllinen uupumukseen. Erilaiset ruoka-allergiat saattavat aiheuttaa uupumusta. Huonot ruokailutottumukset, liiallinen roskaruoan syönti ja vähäinen ravintoaineiden saanti saattavat myös aiheuttaa uupumusta. Hiilihydraattipitoinen ruoka lisää rauhoittavan hermovälittäjäaine serotoniinin muodostumista kehossa ja  saattaa pahentaa uupumusta. Liiallinen kahvin ja kofeiinipitoisten juomien nauttiminen saattaa aiheuttaa uupumusta. Ruokavaliosta ja ruoka-aineallergioista johtuva uupumus vaatii syihin puuttumista.

Paljon liikuntaa harrastavilla itse liikunta saattaa aiheuttaja uupumista. Tämä ilmenee hermoväsymyksenä ja heikentyneenä suorituskykynä. Liikunnan, lihasväsymyksen ja ravintoaineiden roolia on selvitetty tutkimuksin. Raudan puute aiheuttaa usein varsinkin kestävyysliikkujilla uupumusta. Naiset menettävät kuukautisten aikana rautaa. Kestävyysliikunta saattaa lisätä raudan tarvetta sekä miehillä että naisilla. Toisaalta päivittäistä raudan saantia ei kannata lisätä ilman syytä, rauta saattaa lisätä happiradikaalien muodostumista, joiden neutraloimiseen tarvitaan antioksidantteja. 

Liikuntaa runsaasti harrastavat tarvitsevat monivitamiini-, kivennäis- ja hivenainevalmisteita varmistamaan suojaravintoaineiden riittävän saannin.

Itsehoidossa ja ravintoterapioissa uupumuksen hoidon tukena on käytetty seuraavia ravintoaineita:

Foolihappo
Pyridoksiini (B6-vitamini)
B12-vitamiini
C-vitamiini
Rauta
Kalium
Magnesium
Sinkki
Myös seuraavien yhdisteiden on havaittu vaikuttavan uupumuksen torjunnassa:
L-karnitiini (aminohappo)
Koentsyymi Q10 eli ubikinoni
L-Glutamiini
Dimetyyliglysiini

Lähteet:
Healing Through Nutrition: Melvyn R. Werbach, 1993
Nutritional Influences on Illness: Melvyn R. Werbach, 1988