Osteoporoosi

Osteoporoosissa luukudos menettää mineraaleja, mikä johtaa luiden lujuuden heikkenemiseen ja haurastumiseen.

Haurastumisen seurauksena on luunmurtumia, etenkin ranne- ja lonkkamurtumia ja selkänikamien kokoonpainumista.

Luukudos on samalla tavoin uudistuvaa kuin mikä tahansa ihmisen kudos. Se hajoaa ja rakentuu kaiken aikaa. Noin kolmeenkymmeneen vuoteen saakka luuta syntyy enemmän kuin sitä hajoaa. Vastaavasti ikäännyttäessä luuta hajoaa enemmän kuin syntyy. Iän myötä luun lujuus heikkenee. Luun menetys voi olla jopa puolet nuoren ihmisen luumassasta. Osteoporoosi vaivaa enemmän naisia kuin miehiä.

Osteoporoosin kehittymisen taustalla on luiden liian vähäinen rasittaminen eli liikunnan ja erityisesti luustoa kehittävä liikunnan vähyys. Luusto vahvistuu erityisesti liikunnasta, jossa siihen kohdistuu iskuja luun pituussuunnassa ja vääntöä. Luuston rakennusaineiden vähäisyys, kuten kalsiumin ja D-vitamiinin vähäinen saanti ovat riskitekijöitä osteoporoosin suhteen. Laihdutuksen yhteydessä näiden saanti saattaa jäädä vähäiseksi. Vaihdevuosien aikainen hormonitasapainon muutos heikentää luustoa naisilla. Jotkin suun kautta otettavat ja pitkään käytettävät lääkkeet, kuten kortisoni, heikentävät luustoa. Tupakointikin on riskitekijä luustolle.

Osteoporoosi havaitaan mittauksin, joko tapahtuneen luumurtuman diagnosoinnin yhteydessä tai muun ennakoivan mittauksen yhteydessä. Pitkissä kortisonihoidoissa lääkäri saattaa kehottaa käymään luuntiheysmittauksessa.

Tietoa sairauksista